Lauantaina äitini toi lapset ja Ticon kotiin, mutta lauantaina emme tehneet Ticon kanssa oikein muuta kuin hetken leikimme Vikin kanssa.
Sitten sunnuntaina suuntasimme Tanjan ja Urhon kanssa kohti Hauhoa, ja siellä sijaitsevaa aivan ihastuttavaa maatilaa, jossa khn järjesti tämän vuoden nome mestaruuskisan. Oli mukava päivä.Pakkasta taisi olla himpun alle -10, lunta tuiskutti vähän.
Me osallistuimme noviisiluokkaan, jossa oli 2 rastia. Toisella rastilla 3 ykkösmarkkeerausta, toisella rastilla 3 sokko-ohjausta (ohjaaja tiesi missä damit on, koira ei). Meillä meni markkeeraukset ihan loistavasti, aika oli muistaakseni 1,23 min. Tico on halutessaan ihan kelpo markkeeraaja :)
Ohjausta en ole Ticolle opettanut, mutta eteenlähetystä kyllä. Silti Tico, syystä tai toisesta halusi "nolata" emäntänsä, ja käyttäytyi eteenlähettyksessä samoin kuin olisin sen hakuruutuun laittanut :D
Joo, nyt naurattaa, mutta ei siellä naurattanut, vaikka leikkiä vain olikin. No, kyllä se toi 2 damia ihan hienosti, ja kävi puolen metrin päässä kolmannesta, mutta ei ilmeisesti haistanut sitä, koska ei nostanut sitä :/ Täytyy myöntää, että olin kyllä hieman pettynyt, koska harvoin Ticolta esim ruutuun jää dameja, eli uskoin sen kyllä haulla löytävän ne sieltä, mutta ei niin ei. Tosi mahtava päivä kuitenkin, ja koirilla oli kivaa :) Se on pääasia.
Opin kuitenkin tuosta sunnuntaista sen, että ehkä meidän pitäisi treenata tuota eteenlähetystä hieman ahkerammin ..
Nyt kuitenkin keskitymme kotona tokon kertailuun, sillä 9.1 aloitamme khn:n tokokurssin (kisaamaan tähtäävissä). Odotan innolla nähdä ,kuinka Tico siellä käyttäytyy, kun ei olla aikoihin treenattu kunnon ryhmässä. Mutta motivaatiota sillä on, sillä olemme tokoilleet taas melko vähän kotosalla. Tico ei meinaa pysyä nahoissaan kun kannan esteen keskelle pihaa, tai näytän että mulla on muuten pallo , niin johan on koiran pylly tiukasta kiinni maassa minun vieressäni :)
Nyt :
Oikein ihanaa, rauhallista Joulua itse kullekin, ja onnea ja menestystä
uudelle vuodelle 2010!!
Tässä kuvassa tyttäreni Kiia katselee, kun Tico on juuri saanut pukilta oman lahjansa ja avaa sitä.